Why would you choose failure when success is an option?

Toinen viikko takana, ja homma alkaa sujua!

Mulla on käynyt mahtava tuuri kun sain tämän perheen. Tiedän, että vasta kolmas viikko on alkanut, mutta kaikki tuntuu taas sujuvan niin mutkitta. Viime kerralla kertomani sekaannus työajoissa on selvitetty, ja kaikilla on parempi mieli :)

Nyt, kun mulla on täysin oma aikani aamupäivisin, iltaisin ja viikonloppuisin, olen ehtinyt tehdä vaikka mitä mukavaa. Olen käynyt shoppailemassa, salilla, juoksulenkeillä ja kiertelemässä paikkoja. Olen ottanut kuuman, rentouttavan kylvyn, tehnyt oman rentoilu valtakunnan itselleni, juonut paljon teetä ja viettänyt mukavaa aikaa perheen kanssa. Jos kaikki jatkuu yhtä jouhevasti, en näe mitään ongelmaa viettää kokonaista vuotta täällä!

Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa: tulevasta viikosta saattaa tulla kiireinen! John lähtee ti-ke yönä Afrikkaan kiertueelle, ja palaa sunnuntaina. Normaalisti John on kotona suurimman osan päivästä, hakee lapset päiväkodista ja koulusta, tekee päivällisen, äiti tulee kotiin kuuden jälistä ja kahdeksalta lapset pitäisi olla jo nukkumassa. Kun John on poissa, minä vien ja haen Maxin päiväkodista (10min kävelymatkan päästä), tulen kotiin ja olen Maxin kanssa siihen asti, että Liz pääsee töistä ja hakee lapset after-school-clubista. Minä teen päivällisen valmiiksi puoli kuuteen mennessä ja autan Liziä laittamaan lapset nukkumaan. Aamupäivät ovat vapaita, joten luultavasti käyn salilla/lenkillä, luen ja laiskottelen. Ai niin, ja keskiviikkoiltana klo 19.00 minulla on tapaaninen personal trainer, Luken, kanssa - en malta odottaa!

Perjantai-iltana kävin puolentunnin juoksulenkillä kaatosateessa, ja kun tulin takaisin kotiin, täällä oli kuuma kylpy odottamassa mua.<3 Otin läppärin kylppäriin, pistin soittolistalta Bowieta, The Smithsiä ja Bon Iveriä. Sade ropisi pikkuiseen kattoikkunaan ja kylvyn lisäksiä mua lämmitti kupillinen teetä. Ah, se jos joku oli ihanaa!

Eilen illalla John ja Liz maistoivat Salmaria ja Korvapuusteja, joita leivoin. Salmaria meni heti neljä snapsia per pää ja korvapuustitkin näytti maistuvan. John ja Liz tykkää pilkata Suomea ja suomalaisia - nauroimme itsemme kipeiksi. Viimeistään eilen illalla tuli kotoisa olo täällä, kun lapset tuli halaamaan mennessään nukkumaan, jonka jälkeen naurettiin huonoille vitseille Johnin ja Lizin kanssa. Pakko vaan sanoa että on nää ihan mahtavia! Tykkään ihan hurjan paljon :)

Toivottavasti Suomeenkin kuuluu hyvää, kiva kun pidätte mut ajantasalla tavalla tai toisella :)

Onnellisin terkuin, Roosa