Arki alkakoon.

Heipä hei, löytyihän täällä hetki aikaa kirjoittamisellekin! 

Noh, nyt voin jo sanoa, että alkuhuuma on hiipunut ja arki on iskenyt silmille oikein kunnolla. Tai ei välttämättä arki, mutta ensimmäiset itkut on itketty ja hankaluudet selvitetty. En ole vielä edes tajunnut mainita, että minähän olen tosiaan töissä täällä - tosin selkeät työajat, työtehtävät ja rajat olisivat hyödyksi kaikille. 

Ensimmäiset neuvo sinulle, joka meinaat lähtea Au Pairiksi: 

• Tehkää selkeät pelisäännöt työajoista ja -tehtävistä, se helpottaa jokaisen osapuolen elämää huomattavasti
• Puhukaa asioista perheen kanssa ennen kuin tilanne käy hankalaksi
• Ota oma aikasi, tilanne on uusi sinulle ja ehkä myös perheellesi - asioilla on tapana järjestyä

Ensimmäinen viikkoni meni kivutta, tein sen mitä pyydettiin ja vähän enemmänkin. Olen yrittänyt olla mahdollisimman auttavainen ja tehnyt kaiken minkä olen voinut; en halua perheen ajattelevan etten tee tarpeeksi töitä. Se toimi ehkä viikon tai puolitoista, mutta olemalla 24/7 käytettävissä, väsyttää itsensä liian nopeasti. Parin tunnin siivoamisen jälkeen ei huvittaisi juosta ympäri taloa poimimassa lasten levittämiä leluja, vaatteita tai muita objekteja, jotka nyt vain sattuivat tarttumaan käteen ja jäämään keskelle lattiaa. Piti tulla näinkin kauas ymmärtääkseni äitiä: Nyt ymmärrän kuinka ärsyttävää on, kun jättää tavaroitaan lojumaan Nyt ymmärrän miten rasittavaa on, kun pyytää toista tekemään jotakin, ja puolentunnin päästä mitään ei ole tapahtunut. Tästähän saattaa tulla kasvattava vuosi!

Eilen soitin kotiin äitille ja isukille ja kysyin itku kurkussa neuvoja, miten kannattaisi toimia. En halua olla epäkohtelias, koska John, Liz ja lapset ovat hurjan mukavia ja viihdyn täällä, mutta en myöskään voi kuluttaa itseäni loppuun. Äiti neuvoi niinkuin osasin odottaakin: puhukaa asioista ja pidä kiinni oikeuksistasi, asioilla on tapana järjestyä. Puhuin Lizin kanssa, ja alustavasti sovimme niin, että klo 15.00-20.00 olen kotona ja osallistun lasten kanssa puuhailuun: autan läksyissä, leikin, askartelen ja olen läsnä. Autan laittamaan pikkuset nukkumaan ja sen jälkeen olen taas vapaa. Viikonloput ovat vapaita. Tämä selkeyttää paljon omaa ajankäyttöäni täällä.

Nyt kun asiat ovat paremmassa järjestyksessä ja olen hyvällä mielellä, voin jatkaa mukavista jutuista!

Alkuviikosta tapasin Alexin. Tutustuin Alexiin netin kautta, ja ollaan juteltu pari viikkoa ennen kuin tulin Birminghamiin. Oli mukava saada omanikäistä seuraa, ja päästä ulos. Voisin sanoa, että Birmingham on n. kolme kertaa Helsingin kokoinen kaupunki, täällä on 1,2 miljoonaa asukasta (~3 milj. jos lasketaan esikaupunki alueet), joten voitte kuvitella kuinka mielenkiintoista oli tavata joku ensimmäistä kertaa tietämättä edes missä itse olen. Otin bussin kaupunkiin ja pyysin kanssamatkustajalta neuvoja, missä minun kannattaa jäädä pois. Hyppäsin ulos bussista ja lähetin Alexille viestin, mitä näen ympärilläni. Hän löysi kuin löysikin minut, ja hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen lähdimme Starbucksiin kahville. 

Alex on oikeen mukava 20-vuotias nuorimies. Käytiin uudessa kirjastossa ja kierreltiin ympäri kaupunkia. En ole ikinä nähnyt niin monta kirjaa, kuin siinä kirjastossa, jossa kävimme! Se avattiin viime viikolla, ja on tällä hetkellä Euroopan suurin kirjasto. Seitsemänkerroksinen, kaksi kattopuutarhaa, tajuton määrä kirjoja ja paljon ihmisiä. Jos tuo on vain Euroopan suurin, niin kuinka iso mahtaa olla maailman suurin kirjasto? Viikonloppuna ois kans tarkotus nähdä Alexia (:

Tänään aamulla sain paketin Suomesta. Sain muutaman villapaidan, housuja, toppeja, treenivaatteet ja yllätyksenä kaikkea pientä sälää, mitä luultavasti iskä on löytänyt ja lähettänyt minulle. (esim. kuminen smurffi vuodelta papu ja nakki, Muumi taskukirja vuodelta -95, peukalon kynnen kokoinen lasinen mniihylje, aku-ankan minisarjakuva yms..) Kiitos tavaroista, nyt pääsen vihdoin salille, kun sain salikamppeet tänne! :) 

Tulin hetki sitten läheiseltä kuntosalilta, kävin kirjaamassa itseni jäseneksi, ja aloitan huomisen aamuni Body Pumpilla klo 10.30! Tässä perheessä syödään niin terveellisesti, että voisin kuvitella treenaamisesta olevan ihan oikeaa hyötyä. Ja onhan kuntoilu aina hyvästä. Salilla on paljon tarjontaa, se on iso ja siellä on mukava henkilökunta. Saan neljälle kerralle personal trainerin ja perehdytyksen kaikkiin laitteisiin, minulle tehdyn kunto-ohjelman ja jäsenyyteen kuuluu rentoutushuoneet, saunat yms. Vaikuttaa ihan hyvältä diililtä, en valita!

Nyt odottelen et pikksuet tulee kotiin ja saatan leipoa vaikkapa korvapuusteja yllätykseksi! Kertokaa ihmeessä omat kuulumisenne kanssa :) 

Terkuin, Roosa

ps. Oon liian laiska laittamaan kuvia mihinkään järjestykseen, joten klikatkaa kuvaa suuremmiksi :)

Olen hyvin pahoillani kuvien sijoittelusta, mutta koska blogger ei suostu yhteistyöhön kanssani, enkä ole pitkäpinnainen, annan kuviel olla sikin sokin. Koittakaa kestää!