Yhtenä sunnuntaiaamuna heräsin ja menin suoraan tietokoneelle selaamaan vapaaehtoistöitä Afrikasta, se jos joku olisi rikastutava kokemus. Äiti kysyi, miksen lähtisi Au Pairiksi. En ollut edes ajatellut koko asiaa, luultavasti alitajuisesti arkaillen vieraassa perheessä asumista - vaihtarivuoden kokemukset eivät olleet erityisen mukavia. Äitin ehdotuksesta laitoin tiedot itsestäni findaupair.comiin, eikä mennyt aikaakaan kun perheet alkoivat ottaa yhteyttä.
Meni vain pari päivää, kun sain mukavalta vaikuttavan perheen ja sovin lähdöstä. Kaikki kuulosti kuitenkin liian hyvältä ollakseen totta (2400£/kk, oma auto, oma asunto, lakimiehet, salikortti...) ja minua alkoi epäilyttää. Kun sopimuksen allekirjoituksessa lukee Russel ja nimenselvennös Mrs. Peggy B Burton, ei taida olla ihan puhtaat jauhot pussissa, vai kuvittelenko vain? No, joka tapauksessa jätin ensimmäisen vaihtoehdon siihen ja jatkoin etsimistä. Toinen perhe vaikutti ihanalta, mutta he päätyivät toiseen tyttöön.
Kolmas kerta toden sanoo! Kolmas perhe, jonka kanssa olin kunnolla yhteyksissä, on tuleva Au Pair kotini. Perheeseen kuuluu äiti, isä ja kolme lasta (3, 7, 9v), he asuvat Brittien toiseksi suurimmassa kaupungissa, Birminghamissa. Isä on muusikko yhtyeessä King Pleasure & The Biscuit Boys (löytyy Spotifysta). Äiti on käynyt taideakatemian, nyt hän jatkaa opintojaan ja työskentelee samalla, minkä vuoksi he tarvitsevat ylimääräisen käsiparin kotiinsa. Tehtäväni on lähinnä kuskata lapset kouluun (toivottavasti autossa on täyskasko!) ja katsoa pari tuntia päivässä lasten perään. He vaikuttavat hurjan mukavalta, en malta odottaa että pääsen tapaamaan kaikki!
Lähtöni on alle kolmen viikon päästä, enkä ole vieläkään sisäistänyt asiaa. Siitä huolimatta: Tervetuloa seuraamaan elämääni Au Pairina
~Roosa
